Elämästäni !

päivittelinki vielä tänään ku oli aikaa. Mun elämä ei oo ollu niin helppoo mitä olisin sen halunnu olevan.
kun mä synnyin olin eläny yhen päivän niin mun kaksoisveli kuoli syntymästä seuraavana päivänä.
no siitä jää jäljet syvälle sydämmeen niinku kaikki jotka on menettäny jonkun tärkeen voi vaan kuvitella.
no vartuin hyvissä oloissa kunnes mun äiti ja isä eros ja isä muutti pois kotoota..
asuttiin äitin luona kaikki lapset ja käytiin viikonloppusin isän luona. no yhtenä aamuna kun olin 7-vuotias mun äiti oli lähteny pois kotoota ja isä oli meillä aamulla odottamassa kunnes herätään ja se pääsis kertomaan mitä on tapahtunu. no me herättiin ja isä kerto meille että äiti on lähteny pikku lomalle ja kerto asuvansa meijänkaa sillä aikaa kun äiti on lomalla. joka päivä ennen nukkumaan menoo koitin soittaa äitille mut se ei koskaan vastannu puhelimeen.. yhtenä päivänä sillä oli puhelin kiinni ja siitä päivästä eteenpäi se puhelin oli aina pois päältä. meillä lapsilla oli kova ikävä äitii ja haluttiin vaan että se tulee kotiin. meni puolivuotta ennenkun joku soitti vieraasta numerosta... se oli äiti, mä purskahdin kovaan itkuun ja yritin saada sanottuu jotai. hetken päästä pystyin puhumaan ja kysyin heti koska äiti palais kotiin ja missä se on ollu.. se vastas että tulee pian ja on ulkomailla...  meni vielä puoltoista vuotta ennenku se palas kotiin, me oltiin muutettu pois hämeenlinnasta isänkaa sillä välin. asuttiin lammilla kun äiti tuli kotii.. yhtenä päivänä äiti oli meijän oven takana, mä hyppäsin sen syliin ja ilonkyyneleet pursus silmistä. muutinki vähänajan päästä äitin luokse asumaan.
olin täyttäny just 15-vuotta viime vuoden marraskuussa ja tammikuussa menin äitinkaa mangeetti kuvauksii koska mulla oli ollu tosi kauan jalkakipuja. tammikuun puolivälissä mulla todettiin syöpäkasvaimia, niitä oli mulla ympäri kroppaa, se oli shokki mun äidille ja muulle perheelle, en itte sisäistäny asiaa heti, kai mä olin niin hirveessä paniikissa ittekki. monta kertaa mun teki mieli luovuttaa ja lopettaa mun elämä kun ei tuntunu löytyvän yhtään hyvää asiaa, mut rupesin aina ajatteleen asoita tarkemmin ja tajusin että mulla on täällä ihmisiä jotka oikeesti välittää musta ja auttaa mua pääsemään tästä eteenpäin. eli en suostunu luovuttaan !
mulla oli 24.10.2012 leikkaus. jossa leikattiin 2 syöpäkasvainta pois. kaikkia ei oo vielä leikattu mutta joku päivä leikataan. mä lupaan etten luovuta ennenku viimenenki keino on käytetty.

ei mulla oikeestaan muuta ! kiitti kun jaksoit lukee

<3: teresa